IlmailutoimialaPerustietoa medialleLentoyhtiöiden turvallisuuden kansainvälinen valvonta

Lentoyhtiöiden turvallisuuden kansainvälinen valvonta


YK:n alainen kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO ja sen perustana oleva Chicagon yleissopimus määrittelevät kansainvälisen lentoliikenteen periaatteet. Lentoyhtiöiden
tulee kansainvälisessä ilmailussa noudattaa oman kotimaansa asettamia
lentoturvallisuuden vaatimuksia. Näiden vaatimusten on kuitenkin täytettävä
vähintään yleissopimuksen liitteiden mukaiset turvallisuusnormit. Kaupallinen
lentäminen muihin maihin edellyttää lupaa näiltä valtioilta, mutta luvan pääasiallinen
merkitys on ilmailupoliittinen. Lentoyhtiö itse ja ilma-aluksen kotivaltio vastaa siitä,
että toiminta on turvallista ja että asetettuja minimivaatimuksia noudatetaan.

EU-valtiot ja muut eurooppalaisessa viranomaisyhteistyössä JAAssa olevat maat sekä USA ja Kanada asettavat omien maidensa lentoyhtiöille huomattavasti ICAOn miniminormeja tiukemmat ja yksityiskohtaisemmat vaatimukset. Tämän ja yritysten hyvän turvallisuuskulttuurin ansiosta onnettomuuksien määrät ovat näissä maissa selvästi koko maailman keskiarvoja pienemmät.

Ulkomaisten yhtiöiden ei tarvitse esimerkiksi Suomeen lentäessään täyttää Suomen omille lentoyhtiöilleen asettamia vaatimuksia. Riittää, että ne täyttävät kansainväliset turvallisuusnormit. Kansainvälisten minimivaatimusten noudattamisen seuraamiseksi on luotu kaksi menettelytapaa. Eri maiden ilmailuviranomaisten auditoinneilla pyritään varmistamaan, että ao. valtioilla on sekä lainsäädäntö, resurssit että menettelytavat huolehtia siitä, että niiden ilma-alukset ja lentoyhtiöt täyttävät kansainväliset turvallisuusnormit. Tätä täydentävät eri maissa tehtävät asemataso- eli ramp-tarkastukset.

ICAO on vuodesta 1999 alkaen auditoinut yli 180 jäsenmaataan. ICAO ei kuitenkaan luokittele valtioita sen mukaan, miten ne täyttävät kansainväliset vaatimukset. Tarkastuskäyntien pohjalta on jokaisen valtion kanssa laadittu ohjelma havaittujen puutteiden korjaamiseksi. ICAOn auditointiohjelma parantaakin osaltaan merkittävästi ilmailun turvallisuutta kaikkialla maailmassa. Puutteiden korjaaminen edellyttää monissa tapauksissa ulkopuolista tukea; ICAOlla onkin meneillään erilaisia kehitys- ja avustusohjelmia monissa maissa.

ICAOn lisäksi myös USA auditoi sinne lentävien lentoyhtiöiden kotimaan viranomaisen varmistaakseen, että kansainvälisiä turvallisuusvaatimuksia noudatetaan. Lisäksi USA julkistaa tiedot julkaisemalla listan valtioista, jotka sen mielestä eivät täytä ICAOn minimivaatimuksia. USA ei kuitenkaan julkista havaittuja puutteita, joten listan perusteella muiden ei ole mahdollista arvioida ongelmien laatua tai laajuutta. Euroopassa ei ole pidetty USAn tapaista toimintamallia tarkoituksenmukaisena; sen sijaan ICAOn tarkastusohjelman tukemista täydennettynä omilla asematasotarkastuksilla on pidetty parhaana tapana valvoa kolmansien maiden lentoyhtiöiden turvallisuutta.
 

Ns. halpalentoyhtiöt


 
Uudessa, aiempaa kilpaillummassa markkinatilanteessa lentoyhtiö ovat etsineet uusia toimintatapoja. Yksi näistä on Euroopassa laajalti levinnyt ns. halpalentoyhtiötoiminta. Niin kutsutut halpalentoyhtiöt tarjoavat vähemmän palveluja kuin ns. tavalliset lentoyhtiöt; näin syntyneiden säästöjen kautta ne voivat tarjota edullisempia lentolippuja. Esimerkkejä karsituista palveluista ovat tarjoilut lennolla ja terminaalissa.

Näiden niin kutsuttujen halpalentoyhtiöiden on noudatettava samoja, YK:n alaisen kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAOn minimivaatimuksia ja yhtiön kotimaan kansallisia vaatimuksia, kuin muidenkin lentoyhtiöiden. Ennen toiminnan aloittamista halpalentokonseptilla toimivan reitti- tai tilauslentoliikenneyrityksen on täytettävä ansio- ja liikennelupaan vaadittavat asiat. Liikenneluvan myöntämisen edellytyksenä on yhtiön riittävä aloituspääoma, joka takaa, että yhtiö pystyy huolehtimaan realististen olettamusten mukaisesti arvioidut nykyiset ja mahdolliset muut velvoitteensa (Asetus (ETY) N:o 2407/92).

Ilmailuviranomaiset valvovat kansainvälisten minimivaatimusten noudattamista erilaisilla tarkastuksilla, joita täydentävät eri maissa pistokokeina ulkomaisille ilma-aluksille tehtävät asemataso- eli ramp-tarkastukset.